Pirttilahti 4.10 (narrien 4. kisa)

Se ol sittä neljäs eli viimeinen ja ratkaiseva kisa Pirttilahdella kaudelle 2014. Pistetilanne ennen kisaa oli se, että kellä tahansa kisoja kolunneista oli mahdollisuus mestaruus viedä. Jotta tästäkin tapahtumasta saatiin sosiaalinen, niin pelipaikalle mentiin jo perjantai illasta. Iltaa istuskeltiin nuotiolla ja johonkin aikaan maailman parantelun jälkeen käytiin kuka autoon ja kuka laavulle nukkumaan. Matkassa tällä haavaa vain 4 kisailijaa elikkäs Toni, Essi, Henkka ja Petri.

Aamulla kellot olikin herättämässä hyvissä ajoin, mutta kiitos kohtuu kovan sumun, saatiin torkkua painella miltei 07.00 saakka. Siitä poppoo aamupalalle ja hissuksiin siirtyminen veneisiin. Keskellä lampea aamusta vielä sumun ollessa aika sakea, näkyi muutamia pintovia kaloja. Aamutuimaan Toni saikin 2 kirjoa ja yhden nieriän veneeseen asti. Essin perhoihin haksahti myös pari kirjoa. Itse soutelin lahukkaan vanhan laavun kupeelle heittämään. Siellä kun ei nykyäkään ollut niin siirtyminen samoille apajille, mistä pojat oli kalaa saaneet. Het paikan päälle saavuttua keltaista liitsiä vietiin ja tovin päästä oli kirjo veneessä. Henkka saapui hieman myöhempään apajille ja tovin soutelun jälkeen sieltä oli kirjo veneeseen löytynyt.

Tämän jälkeen alkoi se hieman seesteisempi vaihe. Joitain varovaisia liitsinpyrstöstä imasuja lukuunottamatta aika verkkaista piteli. Välillä käytiiin kokeilemassa heitto hommia, mutta kaloista ei tietoakaan. Sen verran rauhallista ja auringon lämmittämää jaksoa eleltiin, että tais allekirjoittanut ottaa veneessä pikku päiväunet... Herätyksen hoiti veneen pohjalla poukkoillut vapa kun liitsilitka kolus pohjia pitkin.

Toni joutui tällä kertaa poistumaan hieman aikaisemmin pelipaikoilta muiden jäädessä vielä soutuhommiin. Saalis isännällä varsin loistava eli 3 kalaa. Iltapäivästä alkoi loputkin kisailijat suunnitella pois lähtöä. Elikkä lyhkäset kierrokset ja sittä rantaan. Itse ajattelin jättää kierroksen tekemättä. Aatos oli lisätä muutama lyijyhauli perukkeeseen takaisin venerantaan soudun ajaksi. Siimaa veneeseen ottaessa ja perhojen ollessa ihan veneen perässä lähti viereltä kirjo kiireellä perhoja kohti. Puolimetriä veneen perästä kala hakikin perhon suuhun ja siitä alkoi julmettu vellominen veneen kupeella. Onnekseni tuo kala pysyi kiinni eli pistekala vielä kisan loppuun. No eikös hetkeä myöhemmin Essikin väsytellyt vielä yhden pirteän kirpelin veneeseen.

Näitten kalojen jälkeen kelailtiin siimat rullille ja lähdettiin rantaan tekemään tiukkaa yhteenvetoa. Kaloja tuli varsin mukavasti eli Essillekin se 3 kalaa, allekirjoittaneelle 2 ja Henkalle 1. Siis yhteensä 8 kirjolohta ja 1 nieriä. Kaikki kalat taisia olla 51cm-54cm paikkeilla.

Rannassa yritettiin muistella mikä oli tarkka pistetilanne ennen kisaa, notta ois voitu mestari kruunata jo samantein. Pikku arvuuttelujen jälkeen Essistä nousi mestariehdokas nro. 1. Myöhemmin tähän saatiin varmistus eli 4 pisteen turvin vei Essi 2014 mestaruuden, allekirjoittaneen jäädessä kakkoseksi ja Henkan ollessa kolmas.

Toivottavasti kisailijoita saataisiin ensi vuonna enemmän matkaan mukaan. Hienoja tälläiset tapahtumat, missä mestaruus ehdokkaita useampi ja johtopaikka vaihtuu useasti kisan aikana. Voittokalakin taisi tulla vasta n. 10min ennen loppuvihellystä...

Vielä kerran ISOT ONNITTELUT ESSILLE!!!!!!!!!!!!

Ruunaa 29-31.8 (narrien 3. kisa)

Ruunaan kisa, lie se yksi odotetuimmista , oli taas edessä. Matkaan lähti 6 kilpailuhenkistä kalastajaa. Ensmäiseen autoon pakkautui Kärkkäinen Esa, Kärkkäinen Toni ja allekirjoittanut. Toiseen seurueeseen kuului Oinonen Toni, Jääskeläinen Henri ja Rönkkö Sami.

Osa kilpailijoista olikin jo torstaina pitänyt sellaset treenit että pe aamupäivästä oli "maitohappoja" havaittavissa, eli rankkaa puuhaa jo pelkkä valmistautuminen!!!! Ensmäinen poppoo kävi perille päästyä Kirppuvirralla heittämässä lämmittely lenkin perjantai illasta. Kirpeli kontaktia saatiin, mutta yhtään ei ylös tuon lyhyen kalastelun aikana.

Muutoin perjantai ilta menikin Ruunaan matkailussa saunan lämmittelyssä ja passelin menttaliteetti treenin merkeissä... Tällä taattiin kisapäivälle taatusti letkeää perhojen lilluttelua.

Varsinainen kisapäivä koitti ja tällä kertaa normaalista poiketen väki jakaantui kahtia. Saarela, Rönkkö ja Kärkkäinen Toni eli Pörrö suuntasi Neitikoski/Kirppuvirta akselille ja loput siirtyi kalastamaan Siikakosken ja Murroon seutua.

Kirppuvirtaa jouduttiin tovi kalastamaan ennen ensimmäistä tärppiä. Allekirjoittaneen nymfiin kelpuutti leikattu taimen, joka laskettiin mittauksen jälkeen takas uimasille. Tovi tämän perään samaista nymfiä suupielessään kuskasi pienoinen kirpeli. Lyhyen kahnaamisen jälkeen kala haavissa ja mittaukseen. Tällä välin Pörrö oli siirtynyt Neitikosken puoleen josta oli 2 leikattua taimenta saanutkin. Keventääkseen kantamuksia ko kolmikko suuntasi seuraavaksi savupöntön ääreen tummentamaan pari kalaa.

Syönnin, juonnin ja pienen huilin päälle suunnattiin Neitikoskelle. Paikka oli varsin passelisti kalastettavissa, niin veden korkeuden kuin kalastamäärän suhteen. Sami siirtyikin hieman alemmas lirkkimään reunavirtoja. Eipä aikaakaan kun vapa notkolla kuljettiin pitkin rantoja ja hetken päästä haavissa huilasi varsin mukava kirpeli. Tämän jälkeen Pörrö siirtyi hankaamaan saman kiven kuvetta mistä aikaisemmat kaksi kalaa oli saanut. Pari heittoa ja kala kiinni. Hurjan näköstä kun vasta iskusta kala pomppaa miltei miekkosen syliin... Vaan eipä siinä, 32cm kirpeliä oli haavissa ja pistekala tuokin:)

Tovi tuota Pörrön petoa ehdittiin ihailla, niin ajattelin käydä vielä kaksihäkiläisen uittamassa tuon samaisen kiven kupeelle. Ensimmäisellä heitolla tuntui lyhyt kiskasu siimassa. Toinen heitto samaan paikkaan ja kala kiinni. Tällä kertaa hieman raskaampia potkuja ja muutama pitempi syöksy. Tovin päästä haavia halaili 60cm taimen. Kala oli yllättävän pulska ukkokala ja eväleikattu tämäkin eli pappia otsaan.

Tähän oli aika lopetella Neitikosken kisarupeamaa ja samalla tiedustella että mitä pojjiille kuuluu Siikakosken seutuville. Siellä oli Esa karkuutellut 4 kalaa eli harrastanut savolaista ceeärrää oikein tosissaan. Henri oli tinselillä saanut kirpelin ja taimenen. Oli isäntä vielä noitunut kun ei kunnolla ehdi kalastaa kun het laskun alussa paukkuu kalat kiinni. Toni O oli saanut siiman päähän kirpelin myös. Tuota ei edes pienoisen anomisen jälkeen suostuttu pistekalaksi laskemaan. Oli meinaan pupa heilahtanut siihen päähän millä edes kala ei syö...

Ilta menikin mukavasti mökillä saunoen jahka pienten kommellusten jälkeen sinne lopulta päästiin. Osa porukkaa ottikin asiakseen hierasta seuraavan eli Pirttilahden kisan taktiikat kuntoon jo hyvissä ajoin!!! Omalta osalta voi vaan todeta, niinku aina tällä poppoolla, loisto reissu! Laitelkaas muutkin narrit kommenttia kisatuoksinoista!!!!

PS. marja- ja sienimetälle ei kuulemma kannata Siikakosken parkkipaikan tietämille lähtee:)

Karvio 14.6.2014 (narrien 2. kisa)

"kotikisanakin" jo tunnetuksi tullut Karvio, ei tällä kertaa hirveästi porukkaa mukaan saanut houkuteltua.. harmi! Perinteiset "työesteet, sun muut saunanrakennus projektit" vetivät taas porukkaa muualle, joten kalastuksen hoidimme 4 jäsenen kesken. Läsnä olleet: Kärkkäinen Toni, Oinonen Toni, Petri Saarela & allekirjoittanut.

Alkuviikon sääennusteet eivät paljoa odotusarvoa juuri nostattaneet, +4º ja vesisadetta. Onneksi tilanne oli hieman parempi paikalle päästyä. Vajaa kymmenen lämmintä, ei tule vettä taivaalta, mutta tuuleksii aika rankasti ja juurikin pahasta suunnasta kalastusta ajatellen ja vesi melkolailla korkealla.

Mutta.. ajankohta on sovittu hyvissä ajoin ja keliin emme voi juurikaan vaikuttaa, joten näillä mentiin.
Pelipaikoille saavuimme about 05.20 joten aikaa oli mukavasti laittaa vermeet kasaan ja painua kalaan, koska kisa alkoi vasta tasan kuudelta.

Liekkö huolimattomuutta, vai liikaa innostusta mutta kelloa olisi ainakin pitänyt seurata. Toinen rullaus ja niin vaan vietiin tummahkoa kumijalkaa, ja valitettavasti juurikin kosken suuntaan. Tärpin tapahtuessa kävi samantien mielessä, että &%=(&= kele.. siellähän on melkolailla ohkaset perukkeet edellisen Ruunaan reissun pupakalastuksen jäljiltä. Kala vaan niin tiukalle kun uskaltaa, kun koskeen päästyään olisi ollut mennyt kala. Niin vain 42cm kirjo päätyi haaviin asti ja samantien kuului lievää "vittuilua" et katoitko muuten kelloa, ei ole kisakala. No eihän se ollut ei, vartin liian aikaisin =(

Jatkoimme kalastusta normaalisti, kunnes pojjaat huusi, jotta kisa on auki. Eikä tästä aikaakaan kun taas kumijalkaa vietiin. Tällä kertaa olikin kysessä pirteä yksilö, joka ihan uitatti ennen luovuttamistaan. Kala rantaan ja strateginen mitta ylös.. 44cm.. siis 44 pojoa lisää plakkariin.

Tapahtumia oli kaikilla ja suhteellisen paljon, liekkö saanut olla koski rauhassa edellisenä iltana?? Petrillä oli joku isompi "mörkö" vetässyt koukun suoraksi hieman alemmassa osaa koskea. Toni (Oinonen) kamppaili hieman bugisen kahluusauvan kanssa, vaan "maltilla" siitäkin selvittiin oikein mallikkaasti =)

Juuri ennen Kärkkäisten poislähtöä (ovat kuulemma aika nopeita, jos niikseen tulee).. tartutti Toni 44cm kirbelin ja mihinkäs ottikaan... ihan "oikealle" lohijoelle sidottuun greenbuttiin.. Toki lohihan se on tuo kirjokaskin, ilmankos maistui =)

Oinonen & Saarela akseli jäi vielä härnäämääm paikallisia vedenalaisia meidän Kärkkäisten jo poistuttua pelipaikoilta. Tapahtumia oli kuulemma ollut, vaan ei pinnan paremmalle puolelle asti. Joten piikkipaikalta lähdetään odottamaan tulevaa Ruunaan kisaa, joka on vasta syksyllä. Matka vasta puolessa välissä joten kaikki on vielä mahdollista... Lisää osanottajia toki kaivattaisiin..

Ruunaa 24.5 -25.5

Tovi sitten lyhykäisen pähkäilyn tuloksena päätettiin lähteä Ruunaalle 24.5 viihtymään yön yli. Jälkeen päin selvisi että silloinhan siellä on avajaiset... Matkaan lähti 4 Narria eli Oinonen Toni, Kärkkäinen Esa, Lapp Mika ja allekirjoittanut. Tukikohtana toimi Oinosen "tölkki" ja sen ympärille kasattu leiri Siikakosken parkkipaikan liepeillä.

Vasemmalta lukien Essi, Petri, Toni ja Mika

Koska keli oli kohtuu lämmin eli siellä hellelukemilla liikkui elohopea, niin tottakai mukaan pakattiin sauna, jep jep!!! Mika arveli että hiki ei irtoa ittestään, niin vietiin sit yks kipale maastopyöriäkin jokivarteen! Toki matkassa nuitten lisäksi kaikki Ruunaan reissuilla toimiviksi todetut tarvikkeet. Joensuun Prismassa tehtiin vielä menomatkalla vimoset täydennykset niin eväs kuin... no ne loput haettiin sieltä!

Perille saavuttua kipastiin ensimmäisenä vilkaisemaan vesitilanne. Vettähän siellä oli ihan pohjaan asti eli jos meinasia Murroon niskan kiville lähteä yrittämään niin syödä pitäsiä ensin. Ei muuta kuin sapuska tarpeet muurikkaan ja Mika ohjaksiin. Kokiksi itseään opiskeleva isäntä loihti kyl sellaset eväät että että että... No nuitten pöperöitten ansiosta me tehtiin se minkä oppilaitos jossain välissä tulee tekemään eli ristittiin isäntä valmiiksi kokiksi!!!!

Vesitilannetta

Mestari areenalla

Syönnin jälkeen Mika lähti heittämään kohtalaisen pyörälenkin eli taisipa piipahtaa Neitikoskella ja sieltä vastarantaa pitkin Murroon niskalle. Samaista niskaa lähdettiin kolmistaan vilkasemaan ja toteamaan sit loppupelissä että eipä ollut kiville mitään asiaa kahlailla. Muutama heitto kuitenkin paikanpäällä heitettiin ja siinä samalla meiltä luvatkin käytiin kyselemässä. Seuraava etappi oli väliniska, minne Essi oli ennen meitä jo kipitellyt. Hiljaista oli kalojen suhteen sielläkin, vaikka hyvä tovi siinä kalastettiinkin. Siinä rannassa kamppeita kasaillessa Siikakoskelle siirtymistä varten päästiin Essille huutelemaan kannustus huutoja kun mies meinas uimalla tulla poikkeen heittopaikoilta. Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut käsillä tapahtuvien kroolausliikkeiden lisäksi alkaa jaloilla pinnan tuntumassa polskimaan...

Siikakoskella sitten levittäydyttiin padon ala- ja yläpuolelle. Allekirjoittanut pääsi yläpuolella kiroamaan erään koukkumallin syvimpään kun 2 kalaa pääsi parin potkun jälkeen irti. No mutta kolmas kerta toden sanoo... Vaan eipä sanonut eli karkuutin padon alapuoleltakin vielä yhden kalan. Kotvasen kuluttua Mika ja Toni lähti saunan lämmitykseen ja me jäätiin Essin kanssa vielä kopasemaan padon yläpuolta. Hämärän hiipiessä hiipi myös yksi kirjolohi allekirjoittaneen mustaanliitsiin ja tuo suostui haaviin asti. Pikku kirpeli pussiin ja samantein katsomaan joko sauna oli tulilla.

Väsyttely loppumetreillä

No se pakollinen liitsi kuva

Pojat olikin askarrellu hommat kondikseen eli sauna lämpeni rannassa ja tunnelma oli muutenkin kohillaan! Ilta menikin maailmaa parantaessa ja saunoessa. Kävipä siinä porukka heittämässä talviturkin saunomisen yhteydessä. Telttasauna, uskomattoman loistava keksintö. Lauteille mahtui 3 heppua ja muovisankko kiukaan äärellä takasi että kaikki mahtui kerralla löylyihin. Tuota lystiä kestikin pitkään yölle. Huilille mentäessä oli puhe että kellot viideltä herättämään. Allekirjoittanut heräilikin nuin kolmen hyvin nukutun tunnin jälkeen ja pikainen tiedustelu että onkos niitä kalaan lähtiöitä. Vekkuli juttu, ei ollut, yllätti hieman:)

Rantasauna

Tätä kävi jokunen ohi kulkeva ihmettelemässä

Vaikka aurinko mollotti heti aamusta taivaan täydeltä, niin kalat oli ihan toisella viisii kiinnostuneita perhoista. Padon yläpuolelta antoi yhden kirjon het alkuun. Siirtyminen padon alle ja taas oli kala kiinni, nyt keltaista liitsiä vietiin. Pienen pyytelyn jälkeen tuokin suostui haaviin asti. Pikkutauko ja uutta lupaa soittamaan. Eipä siinä huilin jälkeen kerenny siima kauaa jalokahvin sävyisessä vedessä lepäämään kun taas perhoa vietiin hieman ravakammin. Tällä kertaa ylös asti tuli ehjä pyrstöinen kirjolohi. Kokoa näillä vesseleillä olisi toki saanut olla enemmän, mutta ruokakaloina varsin ok!!

Tuon jälkeen oli hyvä käpötellä leiriin aamukahveelle. Kahveen ja purtavan jälkeen mentiin vielä Tonin ja Essin kanssa kalaan. Kirjolohet oli tainnu lopettaa syönnin samalla kun me lopeteltiin aamupalaa. Eli loppuaika menikin tyhjää pyytäessä. Jostain kummasta alkoi kasaantua pilviä taivaalle. Tarkoitti sitä että sukkelaan leirin purkuun ja kotimatkalle. Vois sanoa notta ajoitus oli kohillaan. Ei siinä keretty pitkää matkaa ajella Lieksasta pois päin kun vettä alkoi satamaan ja ihan maahan asti.

Loppuun lyhyesti, julmetun hyvä reissu ja kiitokset mukana olleille!!!!!!!!!!!!!!!

Kuvat: Esa Kärkkäinen

Välillä rennosti

Kun nyt kerta satun veneen omistamaan, niin päätettiin kaverin kanssa kokeilla välillä ns. "rentoa kalastamista", eli eikun uistelemaan. Kelihän oli niin parasta mitä voi, +20 ja vaimeaa tuulta. Toki tuo vaimea tuuli oli vaan rannassa, kyllä tuolla isolla selällä tuli välillä rantaan ikävä.

Kuhaahan me lähinnä läksimme kokeilemaan, mutta eipä tuolla ollut kuin kiusalliset poranokat hanakkana. Puolen tunnin uistelun jälkeen oli touhu 10 minuuttinen. Veneessä kävi 3 kpl:tta sellasia kilosia luupäitä ja tais siinä välillä jokunen muukin vapa heilahtaa (piru kun niitä on niin monta, niin vaikia kaikkia aina seurata).

Parin pohjakosketuksen ja niistä aiheutuneiden "votsien" jälkeen (myös yksi katkennut vapa??) katsottiin paremmaksi laittaa vavat nippuun ja siirtyä muihin hommiin, eli kaljalle.

Oheisella kalustolla mennään taas tuleva kesä kuhan perässä. Pientä hienosäätöä pitää toki aina olla, mm. sivukaiteessa olevat putket tahtovat vielä pyöriä vaikka kuinka olis jesaria alla. Siinäpä sen näkee, että ei se jeesuskaan aina auta, varsinkaan näissä kalahommissa.

Vapatestiä virralla

Käytiinpä testaamassa Peten switchiä ja kyllähän se hankintalistalla nousi kärkeen. Mukava skeba virroille ja streameri-hommiin, kun kaksikätisistä ja amppareista tykkää. Suurin käytännön ero pieneen lohikeppiin on, että tätä käyttää yhdellä kädellä ja reilun jalan lyhyemmän varren kyllä huomaa helpompana käsiteltävyytenä.

Samalla sitten ilta kalasteltiin, kun kelikin oli hieno. Kalaa pintoi silloin tällöin ja ajokin nähtiin heti kärkeen, vaikka kuore Maestron mukaan loisti poissaololla. Tovin heiteltyämme yksi vauraampi kirkas kävi kovahkoon uittoon tinseliin tuuttaamassa, mutta ei kiinni jäänyt. Kunnon tönäisy, kylki vilahti ja nousi hyvät pyörteet. Noh, ei se toista kertaa erehtynyt. Yksi nelikymppinen tuli irroiteltua, mutta sitten syönti hiljeni auringon laskun mukana, vaikka kaloja näyttäytyi vielä harvakseltaan.

Täytyy siellä vielä käydä härnyyllä ennen kuin vedet lämpiää.

Ylösnouseminen

Ok otsikko hieman hämää, ihan vaan aikainen herätys kyseessä!! Edellisenä iltana Esan kanssa käytiin komiassa kelissä kokeilemassa iltasyöntiä kotivirralla. Essi kaksi 50cm paikkeilla olevaa taimenta käytti rannassa ja minä sain pyytää tyhjää. Pois lähtöä tehdessä sovittiin että eikös myö käydä aamusyönti kokeilemassa...

Aamulla keli ei ollut illan veroinen eli nyt nakkeli vettä ja tuuliainen puhalteli. Tästä huolimatta 06.00 autot parkkiin, kamat kasaan ja kalalle. Hetki kerettiin pelipaikalla viettämään ennen kuin näkyi ensmäinen ajojahti pinnassa, pikkukalat sai kyytiä. Välistä pienempiä taimenia kävi pintomassa pitkin virtaa. Muutaman heiton jälkeen isohkossa tinselissä tuntui nykäsy, vaan eipä koukun kohtaan osunu. Tästä alkoi se perhojen vaihtelu rumba. Millon oli isoa ja värikästä yms. siiman päässä (ei pinkkiä ikinä, eikä tuu)!!

Vajaa tunti oli kulunut tuosta nykäsystä kun siiman päähän sujahti samainen pikkutinjetti millä edellisen ison (mitallisen siis) olin saanut. Olikohan toinen heitto apajille ja siima kiristy. Tuntui raskaampi nykäsy ja samalla kala pomppas korkeelle. Ensi reaktio oli notta ompa tumma ja vastarannalta Essi huuteli että ohhoh taitaap olla isompi, tuunko haavimaan, apu kelpas:)

Parin syöksyn jälkeen kala rauhoittu ja sain sitä kelailtua lähemmäksi rantaa. Tässä vaiheessa alkoi se "en tuu" eli kuono kohti pohjaa kun yritti pumpata haavimisetäisyydelle. Tovin päästä päästiin toteamaan että juhannuksena palaa koskihaavit ja hankitaan sit sellaset mihin mahtuu nykyisen alamitan rikkovat kalat ilman noitumisia. Muutaman yrityksen jälkeen Essi onnistui miltei mahdottomassa tehtävässä eli jollain ihmeellä kaveri kalan havaksen pohjalle taiteili, Tällä kertaa haavissa huilasi 66cm ehjäeväinen komia taimen!!!

Kylhän se kai niin on että perholla on väliä eli laitetaas tohon alle kuvaa, mistä miltei saa käsityksen millaisesta sudista kyse. Pituutta tuolla on vajaa 7 cm... Täytynee nuita kai muutama sitasta pahan päivän varalle.

Warrella virran

Petrin hienon kalan innostamana, illalla tinselin sidontaa tarkoituksena kävästä tänään virralla omaa onneaan koettamassa. Rannassa kasasin vermeitä se suuren kuva verkkokalvoille piirtyneenä, tinsuli kiinni ja lompsimaan kohti apajia.

Rautatiesillalle päästyä tuli taas se perinteinen fiilis, että ei aina voi mulle näin käydä.. Tuulee niin hitokseen ja yllätys yllätys suoraan vastaan ()?&//(&¤"?(&¤?= No siinä vähän kokeilin nakkailla, mutta ei saanut edes kunnolla heittoharjoitusta, eli tuolta nollat pataan ja kohti itse virtaa.

Päävirrassa olikin oikein mukava nakella lähes tyynessä kelissä, joka alkoi taas nostamaan odotusarvoa huomattavasti. Päätin kokeilla onko niskalla taimen kuopassaa. Tinsuli kiinni ja heti kävi alla pyörähtämässä, muutama heitto lisää, mutta ei tuntunut enää kiinnostavan? No taktiikan vaihtoa ja jyrkkää siimaa kiinni. Heti ensi heitolla samaan paikkaan, niin jopas oliivia leechiä (huom!! ei ollut punaista päätä) vietiin. Ei iso eikä toki taimenkaan, mutta proteiinia pöytään nyt kuitenkin.

Kala pussiin ja muutama heitto, niin taas tapahtui. Taimen tällä kertaa, silmämitalla n.45cm kala pääsijatkamaan kosteaa vaellustaan.

Siihen oli hyvä lopettaa tällä erää.. illemmalla Petrin kanssa uudestaan, mut jännitetäänhän välissä yksi suomen kiekkopeli.

Kotivirralla

Ei tänäänkään merta edemmäs kalaan eli piipahdus kotivirralla. Viikolla heitetty reissu olikin puhdas nolla siispä tänään toiset konstit. Jälkiviisaana hyvä sanoa notta kannatti. Tällä kertaa jäi synkät tipit ja muut upponarut kokonaan matkasta poikkeen...

Penkan äärelle sitomaan kohtuu kookas surffilauta siiman päähän. Pari tyhjää uittoa lähimmän ottipaikan yltä ja kattos, olihan siellä joku! Ensmäisellä imasulla ei toivottua tulosta. Toinen heitto samaan paikkaan ja surffiin vauhtia, eka pyörähhys huti, mut samantein uusi yritys ja tällä kertaa kala kiinni. Hienoisen väännön jälkeen rannassa piipahti irroiteltavana 53cm kirkas eväleikattu taimen. Kiitos, kumarrus, elvytys ja takaisin uimaan.

Siis pinturikala, olihan se pakko het muille Narreille ilmootella... No hommat jatku eli himppu etäämpänä olevaa ottipaikkaa heittämään. Muutaman varovaisemman uiton jälkeen taas perhoon vauhtia ja samantein kala pyörähti, mut reilusti huti. Sen verta isot rinkulat jäi tyyneen veteen että tällänen vähemmän kouluja käynyt hoksas jotta parempi kalahan siellä. Anna paikan rauhottua, sanotaan monessa opuksessa. No juu näin tein eli pari heittoa muualle, tyhjää... Perhon vaihto siis tinseli narun päähän, puhelimeen vastailua jne. Äkkiä perho sinne missä pyörähti ja samantein kala kiinni. Tämäpäs otti ja alkoi vääntää tosissaan. Joutui jo hipasemaan kelan jarruun lisää pitoja. noin 10 minuuttia siinä väännettiin ees takas ja vauhtia riitti, niin rannalla kuin pinnan alla. Hissuksiin alkoi kala väsyä ja sain taluteltua rantaan. Äkkiä vapaa vasten mitta ja jep 60cm merkin ylitys. Pikainen vilkaisu ympärille ettei kukaan näe ja nopea tuuletus päälle... Rannassa makasi 65cm kirkas taimen ja eväleikattu tämäkin.

Tähän oli enemmän kuin hyvä lopetella tällä kertaa. Pikainen piipahdus kotona ja sen jälkeen paikalliseen putiikkiin hakemaan kaatoryyppy tarpeet, näkisin että parempi tämä puoli hoitaa himppu myöhään kuin laisinkaan:)

Eiköhän näillä loppukauden kaatoryypyt hoitune!?!?

Virralla soutupuuhissa

Jo vain eli kattotaas ehtiikö tämä tarina avaamaan narrien blogin. Aamusella allekirjoittanut kävi rannalta käsin heittämässä perhoa virtaan. Tiedossa on että kalaahan siellä on.
Tällä kertaa kuore parvet sai huutia useammalta ihan komian näköiseltä taimenelta. Yksi nuista huoli perhonkin suupieleen ja kävi rannassa vapautettavana.

Parhaat molahdukset näkyi sen verran etäällä, että perholla niihin ei yltänyt. Soitto kaverille että kalaa ois virrassa, lähetkö soutamaan. Eipä tolkuttomasti aikaa heilahtunut kun tinselit oli soudussa. Muutaman nasakan airon heilautuksen jälkeen kaverin perhoa jo vietiin. Hyvin oli kuoreilla mässäilleellä puhtia, mutta lopulta haavissa lepäs komia 55cm taimen.

Ei tolkuttomia aikoja ehditty tyhjää nyhtää kun samainen vesseli väänsi kirkkaan 50cm samaisilta apajilta. Tämän jälkeen keskityttiin vain niihin paikkoihin missä ei kalaa takuulla ole, pitihän se saada hetki ottaa aurinkoakin rauhassa:)

Blogi auki

Blogi auki, eikun raportoimaan